Miksi vaihtoehtoinen arviointitapa olisi parempi kuin numeroarvostelu?

Tero Mäkinen

Mihin numeroarvostelua  käytetään?

Pääsääntöisesti sitä käytetään siihen,
että oppilaat saadaan kätevästi paremmuusjärjestykseen. Mutta miksi heidät
pitäisi saada paremmuusjärjestykseen? Peruskoulu on kaikille yhteinen
riippumatta siitä, kuinka hyvin pärjää koulussa. Sen jälkeen eteen tulee
valinta toisen asteen koulutuksesta. Ammattikouluihin pyrittäessä on soveltuvuuskokeet,
sama tilanne on erikoislukioissa. Korkeakouluista sekä ammattikorkeakouluissa
että yliopistoissa on pääsykokeet. Työelämään siirryttäessä työnantaja harvoin
tuijottaa koulutodistuksen numeroita, vaan hän tekee yleensä päätöksen
haastattelun, koulutuksen ja työkokemuksen perusteella. Jäljelle jää siis tavallisiin
lukioihin hakeminen. Niissä sisäänotto tapahtuu yleensä pelkästään peruskoulun
päättötodistuksen numeroilla. (MAST 2009). Nämä numerot voivat olla
eriarvoisia. Toisessa koulussa samasta osaamisesta on voinut saada arvosanan
seitsemän ja toisesta yhdeksän (Puttonen 2014).

Muut mahdolliset vaihtoehdot

Onko tavallisten lukioiden
sisäänotossakaan numeroarvostelu ainoa mahdollinen konsti? Olisiko mahdollista
suunnitella myös lukioihin pääsykokeet? Jos näin tehtäisiin, olisi vaikea
löytää mitään lyömätäntä syytä, miksi oppilaat pitäisi laittaa paremmuusjärjestykseen.
Sitten kysymys kuuluu, että mistä oppilaiden osaamisen tason sitten näkee, jos
niitä ei arvostella numeroin. Vaihtoehtoiset arviointitavat voisivat antaa siihen
vastauksen. Jos oppilaalla on esimerkiksi äidinkielen numero 8, kukaan ei
tiedä, missä hän on hyvä ja missä on kehitettävää. Hän saattaa olla vaikkapa
äärimmäisen luova kirjoittamaan tekstejä, mutta sitten esimerkiksi hänen luetun
ymmärtämisensä voi olla heikkoa. Numero ei siis kerro hänen todellisista
äidinkielentaidoistaan mitään.

Numeroarvostelun mahdollisia haittoja

"Numeroarviointi
näyttäytyy pääasiassa opettajan toimesta tehtävänä arviointitoimenpiteenä.
Viime aikoina korostettuja itsearviointia ja kehityskeskusteluja ei juuri
mainittu numeroarviointitoiminnan yhteydessä. Opinnoissaan heikosti menestyvien
kohdalla numeroarviointi osoittautui ongelmalliseksi. Arviointitoiminnan
muotona numeroarviointia ei tulisi korostaa. Tutkimus antaa aineksia koulun
arviointikäytänteiden pohtimiseen ja kehittämiseen oppijaystävälliseen
suuntaan." (Sipilä 2012.)

Numeroarvioinnin
takia oppilaat saattavat opiskella enemmän  muiden kuin itsensä vuoksi. Tällöin ulkoinen
motivaatio korostuu. Oppilaalle voi syntyä kuva, että koulua käydään vain
siksi, että oppilaat voidaan laittaa paremmuusjärjestykseen ja arvottaa
mahdollisimman selkeästi, helposti ja kaavamaisesti. Kun koulua käydään vain
ulkoisten motivaatiotekijöiden takia, se vaikuttaa myös kouluviihtyvyyteen.

Nu­me­ro­ar­vos­te­lua pi­de­tään kou­luis­sa usein it­ses­tään­sel­vyy­te­nä,
jol­le ei ole kun­non vaih­toeh­to­ja. Numeroarvostelun yksi keskeinen ongelma
on se, että se mo­ti­voi op­pi­lai­ta enemmän me­nes­ty­mään kuin oppimaan
(Mäenpää 2012).

Tutkimustuloksia numeroarvostelun ongelmista

On outoa, että vaikka numeroarvioinnin ongelmat
huomattiin jo sata vuotta sitten, niitä alettiin tutkia vasta 30 vuotta sitten
(Mäenpää 2012). Samassa tutkimuksissa löytyi seuraavat perustelut
numeroarvioinnin riittämättömyydelle:

Nu­me­rot vä­hen­tä­vät kiin­nos­tus­ta opit­ta­vaan
asiaan. Tut­ki­jat osoit­ti­vat, et­tä mi­tä enem­män op­pi­las suun­tau­tuu nu­me­roi­hin,
si­tä vä­hem­män hän suun­tau­tuu op­pi­mi­seen. Koulun tarkoitus on kuitenkin,
että oppilas oppii eri oppiaineita mahdollisimman laajasti ja sisäistää
oppimansa. Jos joku on hyvä opettelemaan asioita ulkoa, hän saattaa saada
erinomaisia arvosanoja, mutta on saattanut sisäistää asiat paljon huonommin
kuin joku toinen oppilas, joka ymmärtää ja osaa toteuttaa asioita käytännössä,
mutta ei osaa tuottaa vastauksia kirjallisesti koepaperille. Kumpi heistä on
parempi kyseisessä asiassa ja näkyykö se todistuksessa?

Nu­me­rot saa­vat op­pi­laan suo­si­maan hel­poim­pia mah­dol­li­sia
teh­tä­viä. Op­pi­laat op­pi­vat me­ne­mään ai­dan yli sii­tä, mis­sä se on ma­ta­lin.
Jos op­pi­laat si­säis­tä­vät, et­tä kaik­ki hei­dän te­ke­mi­sen­sä vaikuttavat
nu­me­roi­hin, he op­pi­vat vält­tä­mään älyl­lis­ten ris­kien ot­ta­mis­ta. He
esi­mer­kik­si va­lit­se­vat lyhyemmän kir­jan tai pro­jek­tin tu­tus­ta ai­hees­ta,
jot­ta huo­non nu­me­ron ris­ki oli­si mah­dol­li­sim­man pie­ni.

Va­lin­taa ei se­li­tä huo­no mo­ti­vaa­tio, vaan pää­tök­sen
jär­ke­vyys. Op­pi­laat ym­mär­tä­vät ar­vioi­jil­ta tulevan vies­tin niin, et­tä
me­nes­tys on tär­keäm­pi pää­mää­rä kuin op­pi­mi­nen. Näinhän se
numeroarvostelussa meneekin. (Mäenpää 2012.)

Kaiken oppimisen perusteena on ohjeet - suoritus -
palaute - oppiminen. Numeroarvostelu ei ole palautetta. Siitä ei voi kehittyä.
Suullinen tai sanallinen suorituksen arviointi olisi palautetta ja oppiminen
tapahtuisi tehokkaammin. Laajempi tietojen ja taitojen arviointi muuten kuin
pelkällä numerolla toisi tullessaan myös sen, että lunttaamisesta ei olisi
apua, läksyt pitäisi tehdä aivan itse ja suora tietojen etsiminen wikipediasta
tai googlesta olisi hyödytöntä.

Arvosana saattaa vaikuttaa lapsen minä-kuvaan lopun ikää.
Se on leima lapsen otsassa. Siitä näkee suoraan kuinka hyvä tai huono lapsi on
jossain. Etenkin luovuudesta ja liikunnasta eli taide- ja taitoaineista numeron
antaminen on vähintäänkin kyseenalaista. (Tynkkynen 2013.)

Opetussuunnitelma vaihtoehtoisesta arvioinnista

Opetussuunnitelmassakin jo selvitetään suullisen
arvioinnin merkitystä, mutta silti se ei ole yläkoulussa käytössä laajasti. Jää
sellainen mielikuva, että tältä kohdalta opetussunnitelma on sanojen helinää.
Siinä on hyviä ajatuksia, mutta sitä ei käytännössä tarvitse toteuttaa.

"Kuvaus oppilaan hyvästä osaamisesta sekä päättöarvioinnin kriteerit
määrittelevät kansallisesti sen tieto- ja taitotason, joka on oppilaan
arvioinnin pohjana. Numeroarvostelua käytettäessä hyvän osaamisen kuvaus
määrittelee tason arvosanalle kahdeksan (8). Sanallisessa arvioinnissa kuvaus
oppilaan hyvästä osaamisesta tukee opettajaa hänen arvioidessaan oppilaan
edistymistä, ja se on arvioinnin perusta kuvattaessa, miten oppilas on
saavuttanut tavoitteet. Kuvaus oppilaan hyvästä osaamisesta on laadittu
jokaisen oppiaineen osion päätteeksi tuntijaon nivelkohtaan." (Opetussuunnitelma
2014).

Lähteet:

Mäenpää, P. Numerot
haittaavat oppimista. Helsingin Sanomat. 29.5.2012.

Tynkkynen, S.
Suomalainen koulu lyö leimoja lapseen. Uusi Suomi. 28.1.2013.

Opetussuunnitelma 2014

Sipilä, H. Tarvitaanko
numeroarviointia? Pro Gradu- tutkielma. Kasvatustieteiden laitos. Lapin
Yliopisto. 2012

MAST. Siirtyminen
perusopetuksesta toiselle asteelle- Infopaketti peruskouluikäisille nuorille ja
heidän vanhemmilleen. 2009.

Puttonen, M. Arvosanat
heittävät epäreilusti. Tiede-lehti 3/2014.