Arvioinnin vaikutus oppilaan minäkäsitykseen

Ulla Lehtinen

Oppilasarvioinnin ehkä tärkein tehtävä on oppilaan minäkäsityksen rakentaminen. Oppilas luo käsityksen itsestään oppijana oppimisen kautta ja rakentaa minäkuvaansa saamansa palautteen ja arvioinnin perusteella. Koulun arviointijärjestelmä pitää sisällään kaikki olelliset asiat, jotka kuuluvat oppilaan minkäsityksen kehittymiseen; arvot, ihanneminän ja itsearvostuksen. Koulun arviointijärjestelmän tulee tähdätä siihen, että jokaiselle oppilaalle kehittyisi realistinen minäkuva ja hyvä itsetuntemus.

Arviointitiedon avulla oppilas rakentaa minäkuvaansa sekä suuntaa opiskelujaan ja kohdentaa ponnistelujaan. Riittävä itsetuntemus ja omien vahvuuksien sekä kehittymisen alueiden tunnistaminen auttaa opiskelutavoitteiden asettamisessa. Palautejärjestelmän tulee olla sellainen, että oppilas saisi mahdollisimman täsmällistä ja yksityiskohtaista palautetta suoritustensa laadusta ja edistymisestään oppimistilanteissa. Oppilaan tulee tietää tarkasti, mitä häneltä odotetaan eli millaisia tavoitteita oppimiselle asetetaan. Myös huoltajan tulee tietää, mitä oppilaalta odotetaan, jotta kotona voidaan tukea oppilaan koulutyötä.

Oppilaan minäkäsitystä ja itsetuntemusta kehittävän palautteen tulee olla mahdollisimman myönteistä, täsmällistä, yksityiskohtaista ja yksilöllistä palautetta oppilaan edistymisestä. Oppilaan tulee tietää, mitkä ovat hänen vahvat ja heikot kohtansa. Palautetta tulisi antaa erityisesti sellaisilta alueilta, joita oppilas itse arvostaa ja jotka hän kokee merkityksellisiksi. Kielteisen palautteen tulee olla mahdollisimman yksityiskohtaista ja koskea vain oppilaan suorituksia, ei oppilaan persoonaa.

Itsearvioinnilla nähdään olevan selkeä yhteys oppilaiden minäkäsityksen kehittymiseen. Minäkäsityksen ja itsetunnon kannalta positiivisia vaikutuksia saavutetaan kun itsearviointia toteutetaan säännöllisesti ja oppilaat ovat tietoisia siitä, miksi itsearviointia tehdään.

Oppilaan minäkäsityksen ja itsetunnon kannalta mahdollisimman varhaisessa vaiheessa opittu itsearviointi on oppilaan parhaaksi. Mikäli oppilas oppii jo ensimmäiseltä luokalta lähtien itsearvioimaan toimintaansa ja oppimistaan, itsearvioinnista kehittyy hänelle luontainen tapa reflektoida itseään. Tämä taito auttaa oppilasta myöhemmin sekä opiskelussa että elämän muilla osa-alueilla. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että jo toiselta luokalta lähtien oppilaan minäkäsitys ja itsetunto heikkenevät. Tämä voidaan välttää tai ainakin lieventää varhaisella itsearvioinnin aloittamisella, koska sen avulla voidaan tukea oppilaan minäkäsityksen ja itsetunnon rakentumista.

Lähteet:

Kuittinen, N & Viita, M. 2009. Itsearvioinnin merkitys oppilaan minäkäsityksen ja itsetunnon kannalta. Alkuopettajien ja -oppilaiden käsityksiä itsearvioinnista. Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma. Opettajankoulutuslaitos, Hämeenlinna. Tampereen yliopisto.

Leinonen, A. 2000. Peruskoulun oppilasarviointi sekä yleisenä että oppilaan minäkäsitystä koskettavana ilmiönä: 9 -luokkalaisten näkemyksiä ja kokemuksia. Pro Gradu -tutkimus. Jyväskylän yliopisto.

Opeushallitus. https://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/ohjeita_koulutuksen_jarjestamiseen/perusopetuksen_jarjestaminen/perusopetuksen_oppilaan_arviointi/arviointi_oppimisen_tukena