Arvioinnin perusteet

Marjanna Rantanen

Arvioinnissa keskeistä on, mihin oppilaan osaamista verrataan ja millä perusteella arvosanoja annetaan. Arviointi voi perustua erilaisiin asioihin.

1)      Oppilaita voidaan verrata toisiinsa, jolloin puhutaan suhteellisesta arvioinnista

2)      Oppilaiden osaamista voidaan verrata yleisiin opetussuunnitelmassa määriteltyihin tavoitteisiin, jolloin puhutaan yhteisiin tavoitteisiin perustuvasta absoluuttisesta arvioinnista

3)      Oppilaiden osaamista voidaan verrata suhteessa heidän omiin edellytyksiinsä tai tavoitteisiinsa, jolloin arviointi perustuu oppilaiden omiin lähtökohtiin (Oppilaan arviointi 2014.)

Keurulainen (2013) käyttää normatiivisen ja kriteeriperustaisen arvioinnin käsitteitä. Idea on kuitenkin sama: Normatiivinen arviointi perustuu siihen, että oppilaita verrataan toisiinsa ja kriteeriperustainen arviointi siihen, että oppilaiden suoriutumista verrataan ennalta määrättyihin tavoitteisiin.

Koulussa eri asioihin perustuvia arviointijärjestelmiä käytetään edelleen rinnakkain. Niillä on omat pelisääntönsä, eikä eri järjestelmien pelisääntöjä tulisi soveltaa toisiinsa. Standardoidut arviointivälineet sopivat silloin kun on tarkoitus vertailla ihmisiä. Oppimisen ohjaamiseen ne taas eivät ole tarkoituksenmukaisia. Kriteerien käyttö sopii silloin, kun arvotetaan oppimistuloksia tai kontrolloidaan niitä, mutta vertailuun kriteereitä ei tarvita.

Lähteet:

Keurulainen, H. 2013. Pelisääntöjä arviointipäätösten tekemistä varten. Teoksessa Räisänen, A. (toim.) Oppimisen arvioinnin kontekstit ja käytännöt. Opetushallitus. Raportit ja selvitykset 2013:3.

Oppilaan arviointi menneinä vuosikymmeninä. Saatavilla www-muodossa: https://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/ohjeita_koulutuksen_jarjestamiseen/perusopetuksen_jarjestaminen/perusopetuksen_oppilaan_arviointi/oppilaan_arviointi_menneina_vuosikymmenina. Luettu 12.11.2014