Arvioinnin eettisyys

Marjanna Rantanen

Arviointi on aina arvottamista ja arvon antamista, jolloin siihen sisältyy myös eettinen ulottuvuus. Arviointiin tulee aina liittyä reiluus, oikeudenmukaisuus, läpinäkyvyys, motivoivuus oppimiseen, pysyvyys ja osuvuus.

Jotta edellä mainitut arvot toteutuisivat, tarvitaan oppilasarvioinnissa erilaisia menetelmiä. Oppilaan täytyy siis saada mahdollisuus näyttää osaamistaan ja edistymistään monella eri tavalla. Eri oppiaineissa arvioinnin tukena on mahdollista käyttää esimerkiksi suullisia esityksiä, keskusteluja, näyttelyitä, portfolioita, esseitä ja käytännön töitä osaamisen osoittamiseksi. Mahdollisten kriteereiden ja tavoitteiden tulee olla selvästi ilmaistuja. Oppilaille on tärkeää tunnistaa omia kehittämisalueitaan vielä silloin kun niihin voidaan vaikuttaa. Näin ollen ei ole eettisesti kovin kestävää antaa arviota pelkästään jonkin opintokokonaisuuden lopussa, jolloin siihen ei enää pysty vaikuttamaan.

Arviointi vaikuttaa suuresti siihen, millaista koulutyö on. Jos palkitaan pelkästä faktatiedon ulkoaopettelusta, kapeutuu tällöin koulun laaja-alainen sivistyksellinen tehtävä. Arviointiin kuuluu myös vaativuus ja mahdollisuus oman erinomaisuuden osoittamiseen, mutta kilpailun liiallisella korostamisella on omat haitalliset seurauksensa.

Lähde:

Milloin arviointi on eettisesti kestävää? Saatavilla www- muodossa: https://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/ohjeita_koulutuksen_jarjestamiseen/perusopetuksen_jarjestaminen/perusopetuksen_oppilaan_arviointi/milloin_arviointi_on_eettisesti_kestavaa