Marjanna Rantanen
Ihmisiä ja asioita voidaan arvioida eri syistä. Kun tietoa kerätään, sille on yleensä jokin käyttötarkoitus. Halutaan saada tietoa jostakin jotakin tarkoitusta varten. Näin on myös koulussa. Kokeilla, todistusnumeroilla, itsearvioinnilla sekä kaikella muulla palautteenannolla on jokin tavoite ja tarkoitus. Käytetty arviointimenetelmä ei aina välttämättä palvele tarkoitustaan, mutta jokin tarkoitus arvioinnilla aina on. Koulussa toteutettavalla arvioinnilla on katsottu olevan ainakin kaksi erilaista tehtävää. Toisaalta arvioinnin tulee tukea oppimista ohjaavan ja kannustavan palautteen avulla, ja toisaalta arvioinnin tulee määritellä ja ilmaista oppilaan osaamisen tasoa. Arvioinnin käsitettä voidaan jaotella sen käyttötarkoituksen mukaan. Seuraava jaottelu on tehty mukaillen Ritva Jakku-Sihvosen (2013a) esitystä.
Summatiivinen arviointi
Summatiivista arviointia tehdään tyypillisesti jonkin opetuskokonaisuuden lopussa. Tyypillisiä esimerkkejä summatiivisesta arvioinnista ovat esimerkiksi perinteiset kokeet ja tentit. Summatiivisen arvioinnin tarkoituksena on todeta oppimistulosten määrä.
Formatiivinen arviointi
Formatiivista arviointia tehdään jatkuvasti opetuksen aikana ja kuluessa. Sen avulla pyritään saamaan tietoa siitä, mitä oppilas jo osaa ja mihin seuraavaksi pitäisi edetä. Formatiivinen arviointi pyrkii vastaamaan kysymykseen siitä, kuinka hyvin oppimistavoitteet on saavutettu ja mitä vielä pitää tehdä tavoitteiden saavuttamiseksi. Formatiivisen arvioinnin tavoitteena on palvella oppimisprosessia ja varmistaa oppimisen edistyminen. Formatiivisesta arvioinnista käytetään toisinaan myös ohjaavan arvioinnin nimitystä.
Prognostinen arviointi
Prognostisen arvioinnin tarkoituksena on saada tietoa siitä, miten hyvin saavutettu osaaminen ennustaa tulevissa opinnoissa pärjäämistä. Esimerkiksi ylioppilaskokeet ovat osittain myös prognostista arviointia, koska niiden katsotaan antavan tietoa opiskelijoiden jatko-opintovalmiuksista. Lukio-opintojen yksi tarkoitus on korkeakouluopintoihin valmentaminen. Samalla ylioppilaskokeet ovat myös summatiivista arviointia, koska niillä mitataan lukion oppimäärän sisällöllistä hallintaa tietyissä aineissa.
Diagnostinen arviointi
Diagnostinen arviointi on tyypillistä erityisesti oppimisvaikeuksien seulonnassa ja testaamisessa. Diagnostisen arvioinnin tarkoituksena on saada tietoa siitä, miten arvioinnin kohteena olevat tiedot tai taidot hallitaan tiettynä ajankohtana. Sen avulla pyritään löytämään aukkoja, joita osaamiseen on mahdollisesti jäänyt ja jotka haittaavat uusien tietojen tai taitojen oppimista.
Lähteet:
Jakku-Sihvonen, R. 2013a. Oppimistulosten arviointijärjestelmistä ja niiden kehittämishaasteista. Teoksessa Räisänen, A. (toim.) Oppimisen arvioinnin kontekstit ja käytännöt. Opetushallitus. Raportit ja selvitykset 2013:3.
Jakku-Sihvonen, R. 2013b. Arviointi ja sen lähikäsitteet. Teoksessa Räisänen, A. (toim.) Oppimisen arvioinnin kontekstit ja käytännöt. Opetushallitus. Raportit ja selvitykset 2013:3.
Keurulainen, H. 2013. Pelisääntöjä arviointipäätösten tekemistä varten. Teoksessa Räisänen, A. (toim.) Oppimisen arvioinnin kontekstit ja käytännöt. Opetushallitus. Raportit ja selvitykset 2013:3.
Oppilaan arviointi menneinä vuosikymmeninä. Saatavilla www –muodossa: https://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/ohjeita_koulutuksen_jarjestamiseen/perusopetuksen_jarjestaminen/perusopetuksen_oppilaan_arviointi/oppilaan_arviointi_menneina_vuosikymmenina. Luettu 12.11. 2014.
